Kirsikkalajikkeet

Roihuvuoren kirsikkalajikkeet

Kirsikankukkia. Kuva Otto-Ville Mikkelä

Roihuvuoressa kasvaa yli 240 kirsikkapuuta. Se on  suurin koristekirsikkakeskittymä Suomessa. Roihuvuoren Kirsikkapuistossa kasvaa 152 prunus sargentii –kirsikkapuuta, joita ovat lahjoittaneet sekä Suomessa asuvat japanilaiset yksityishenkilöt että täällä toimivat japanilaiset yrityksen kuten Toyota ja Brother. Kirsikkapuut istutettiin vuosina 2007–2010. Porolahden rantametsikössä taas kasvaa useita lintujen kuljettamista kirsikankivistä itäneitä kirsikkapuita. Siemenet ovat todennäköisesti peräisin Keijukaistenpolulla kasvaneesta kolmekerroksisen talon korkuisesta rusokirsikkapuusta, joka on nyt jo valitettavasti kaadettu.

Salaojituksen takia jo kaadettu rusokirsikkapuu Roihuvuoren Keijukaisenpolulla. Kuva Kari Härkönen.

Hennon vaaleanpunainen on Japanissa samuraiden väri. Tämän vuoksi japanilaiset arvostavat  vaaleanpunaista kirsikankukkaa enemmän kuin valkoista. Japanilaiset ovat, toisin kuin eurooppalaiset, vuosisatojen ajan suosineet kukkivia kirsikkapuita marjoja tuottavien kustannuksella. Tästä syystä monet kauneimmat japanilaiset kirsikkapuut (esim. Prunus serrulata) eivät tuota syötäviä marjoja, kuten euroopalaiset serkkunsa hapankirsikka (Prunus cerasus) ja imeläkirsikka (Prunus avium). Hapankirsikka ei kasva luonnonvaraisena Euroopassa. Se on kuitenkin yleinen hedelmäpuu, viljelyjäänne ja karkulainen ja menestyy hyvin myös Etelä-Suomessa

Kirsikat ovat ruusukasveihin lukeutuvan prunus-suvun alasuku.  Prunus-suvun muita hedelmäpuita ovat luumu, aprikoosi, manteli ja persikka. Kaikilla prunus-suvun kasvilajien hedelmä on luumarja.

 

Koristekirsikat

Vaaleanpunaiset lajikeet


  • Rusokirsikka Prunus cerasus P. ’sargentii’

Prunus sargentii, kuva Kai Lindqvist

 

Kirsikkapuiston väriloistoa syksyllä. Kuva Otto-Ville Mikkelä

Kasvuvyöhykkeet: I – II(III). Yleisin koristekirsikkalaji Suomessa, myös Japanilaistyylisen puutarhan ja Kirsikkapuiston kirsikkalaji. Kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Japanissa, Kiinassa ja Koreassa. Vuodesta 1908 saakka tunnettu Englannissa ja Ameriikassa. Tieteellinen nimi nimetty ameriikkalaisen kasvitieteilijän Charles Sprague Sargentin (1841-1927)  mukaan. Kukkii runsaasti

Kirsikanalkuja Sargentii puissa kukinnan päätyttyä.

toukokuun puolivälissä, ennen lehtien puhkeamista, roosanpunaiset kukat. Lehdistö on puhjetessaan pronssinvärinen, muuttuu tummanvihreäksi. Soikeat, sahalaitaiset lehdet. Joskus kehittyy myös pieniä, mustanpunaisia marjoja. Syysväri on punainen. Runko on kiiltävä ja tumman punaruskea. Ei tee juurivesoja. Ilmastollisesti kaikkein kestävin japanilainen kirsikkalaji. Viihtyy lämpimässä, multavassa, kosteassa maassa. Jotta kukinnasta muodostuisi runsas, kasvupaikan tulee olla valoisa.
Roihuvuoren Kirsikkapuiston ja Japanilaistyylisen puutarhan lisäksi Prunus sargentii kirsikkapuita on istutettu Keijukaisten polku 3:n pihalle kolme kappaletta, Satumaanpolku 3:n ja Lumikintie 3:n pihalle useita ja Roihuvuorentie 18 pihalle ainakin yksi kappale.

 


  • Prunus P.’accolade’ 
Prunus serrulata P.'accolade' kukkii kirsikkapuiston puista ensimmäisenä.

Kirsikkapuiston prunus ’accolade’

Kasvuvyöhykeet: I-II. Tiheään kerrotut vaaleanpunaiset kukat. Englannissa risteytetty Prunus subhirtella x Prunus sargentii. Lajike julkaistiin vuonna 1952. Accolade on kukkinut kirsikkapuiston lajikkeista ensimmäisenä. Yksi puu istutettu Kirsikkapuistoon keväällä 2012.

 

 

 

 




Sato-Zakura – ryhmä

Sato- Zakura (suom. kyläkirsikka) on yleisnimi Osima-kirsikalajikkeen (Prunus cerasus  P. speciosa) ja muiden kirsikkalajien risteymille, joita on ollut olemassa jo 1600-luvulla Japanissa. Yhteistä lajeille on että niissä on kerrotut kukat ja ne kukkivat lehtien tullessa puuhun. Japanilaiset arvostavat eniten Sato-Zakura ryhmän kirsikkalajikkeita.

 

  • Prunus serrulata P. ’amanogawa’

Kasvuvyöhyke Ia. Amanogawa on suomeksi  linnunrata. Kukat tuoksuvat, hennonvaaleanpunaiset, puolikerrotut. Kapea- ja pystykasvuinen.  Joskus matalaan runkoon vartettu. Aurinkoinen, lämmin ja syvämultainen paikka. Kukinnan alku istutuksen jälkeisenä vuonna oli viikon Prunus Sargentii lajiketta myöhemmin. Kaksi ensimmäistä istutettu Kirsikkapuistoon keväällä 2012, kolme lisäpuuta vuonna 2014 ja viimeiset kaksi vuonna 2016.

Prunus serrulata P. ’amanogawa’. Kuva Otto-Ville Mikkelä

 

  • Prunus serrulata P. ’kanzan’

Kasvuvyöhyket: I.  Kanzan on suomeksi kylmä vuori. Tiheään kerrotut pinkit kukat. Lehdissä kelta-oranssi syysväri. Erittäin kaunis, mutta talvenarka. Kukinnan alku istutuksen jälkeisenä vuonna oli kymmenen päivää Prunus Sargentii lajiketta myöhemmin. Istutettu Kirsikkapuistoon kaksi puuta keväällä 2012.

Prunus serrulata P. 'kanzan'

Prunus serrulata P. ’kanzan’ ensimmäisenä istutuksen jälkeisenä keväänä. Kuva Otto-Ville Mikkelä

Valkoiset lajikkeet

  • Schalininkirsikka (Prunus cerasus P. ’rheexii’)

Kasvuvyöhykeet I-II. Matala ja hyvin leveälatvainen pikkupuu. Melko myöhäinen kukinta, touko–kesäkuun vaihteessa. Ei  hedelmiä.

  • Pilvikirsikka (Prunus pensylvanica)

Kasvuvyöhykkeet I-IV. Kotoisin Pohjois-Ameriikasta. Melko myöhäinen kukinta, touko–kesäkuun vaihteessa.  Kukinto on 4–8 kukan sarja. Lehdet puhkeavat varhain keväällä ja muuttuvat aikaisin syksyllä yleensä upean punaisiksi.  Syksyllä syömäkelvottomat, punaiset marjat. Jonkin verran juurivesoja. Nopeakasvuinen. Istutettu Lumikintie 6:n pihaan 2010.

Syötävät lajikkeet


Hapankirsikka (Prunus cerasus)

Hapankirsikan uskotaan olevan imeläkirsikan (Prunus avium) ja Euroopan kääpiökirsikan (Prunus fruticosa) muinainen risteymä.  Suomessa hapankirsikkaa on viljelty 1500-luvulta saakka, alkujaan kartanoissa ja linnoissa, mutta myöhemmin myös talonpoikaistiloilla. Vaikka nimi on hapankirsikka niin parhaimmillaan hedelmät makeita ja sellaisenaan syötäviä. Suomessa menestyvä hapankirsikka jakautuu kahteen päätyyppiin: amarelleihin eli kuulasmarjoihin ja morelleihin. Amarellit ovat kirkkaanpunaisia ja kuultavia yleensä makeampia. Niiden neste kirkasta. Ne tarvitsevat pääsääntöisesti toisen lajikkeen pölyttäjäkseen. Morellit ovat tummanpunaisia, happamempia ja niiden neste tummempaa. Marjat kelpaavat talouskäytön tämän lisäksi morelli lajikkeita käytetään kuulasmarjojen satoisuuden kasvattajina niiden hyvän pölyttämiskyvyn ansiosta.  Kaikkia nykylajikkeita ei voida tarkasti erottaa kumpaan ryhmään ne kuuluvat. Risteymät ja kasvinjalostuksen tietoiset risteytykset sekoittavat kasvitieteellistä jakoa.  Pitkästä historiasta Suomessa  ja lajien luontaisesta risteytymisistä ja tietoisesta jalostuksesta johtuen Suomeen on syntynyt laaja kirjo hapankirsikka lajeja.

  • Arttulan kirsikka (Prunus cerasus P. ’arttula’)

Kasvuvyöhykkeet: I–IV(V) Kestävä, amarellityyppinen tuore- ja talouskirsikka.
Marja kirkasmehuinen, lievähappoinen ja makeahko. Hyötyy muista pölyttäjä lajikkeista. Laji on löydetty Lapinlahdelta. Istutettu Lumikintie 6:n pihaan 2012.

  • Huvimaja kirsikka (Prunus cerasus P. ’huvimaja’)

    Huvimaja-kirsikka. Kuva Otto-Ville Mikkelä

Kasvuvyöhykeet I-IV. Amarellityyppinen. Suuret, makeahkot, kirkkaanpunaiset hedelmät. Mehu lähes väritön. Pieni, siro-oksainen 3-5 metriä korkea leveän pyöreälatvainenpuu. Tuottaa satoa jo 3-4 vuotiaasta ja on runsassatoinen. Kypsyy elo–syyskuussa. Itsepölytteinen mutta hyötyy muista kirsikkapuista. Lajike on peräisin Pälkäneeltä Myttäälän tilalta, jossa oli jo 1800-luvulla kuuluisa hedelmätarha. Myöhemmin tilalla toimi MTT:n Hämeen tutkimusasema. Täysin samanlainen kanta on löydetty myös Anjalankoskelta, ja sille on annettu nimi ’Inkeroisten Kuulasmarja’.  Istutettu Lumikintie 6:n pihaan 2010.

  • Sikkolan kuulasmarja (Prunus cerasus P. ’sikkola’)

Kasvuvyöhykeet I-III(IV). Amarellityyppinen itsepölytteinen lajike kukkii vuosittain yleensä runsaasti ja kauan. Pienehkö, makea ja helakanpunainen hedelmä. Mehu lähes väritön runsaasti sokeria sisältävä. Pieni, siro-oksainen puu joka nuorena nopeakasvuinen.  Tuottaa hedelmiä noin viisivuotiaana. Hedelmä kypsyy aikaisin elokuun lopulla. Itsepölytteinen mutta hyötyy muista kirsikkapuista pölyttäjinä. Runsassatoinen.  Löydetty Laukaalta Sikkolan talosta. Istutettu Lumikintie 6:n pihaan 2010.


Imeläkirsikka (Prunus avium)

Imeläkirsikan (makeakirsikan) kasvutapa eroaa hapankirsikasta. Sen lehdet ovat suuremmat, ja riippuvat alaspäin ja koko puun koko on suurempi kuin hapankirsikan. Myös marjat suuremmat. Imeläkirsikat ovat juurivesattomia. Luontaisesti imeläkirsikka kasvaa hyvin korkeaksi puuksi. Sato on ollut vaikeaa suojata linnuilta mistä johtuu sen nimi linnunkirsikka (avium=lintu). Makeakirsikan kukinta ja syysväri ovat huomattavasti komeampia kuin hapankirsikan.  Helpoiten imeläkirsikapuun eroittaa hapankirsikasta lehtiruodissa olevista punaruskeista rauhasnystyröistä. Imeläkirsikat ovat talvenarkoja. Tämän takia kasvupaikan tulee olla lämmin ja tuulilta suojattu. Paras maaperän kevyt kivennäismaa, jossa pohjavesi on alhaalla. Savipitoisilla mailla makeakirsikat on istutettava mullasta muotoiltuun harjuun tai kumpareeseen. Luontaisesti se kasvaa Euroopassa, Koillis-Afriikassa ja Länsi-Aasiassa. Makeakirsikka menestyy Suomessa ainoastaan eteläisimmillä vyöhykkeillä. Talvenarkuuden takia lajikkeissa tulisi suosia virolaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia lajikkeita.

  • Prunus avium P. ’Arthur’ (aikaisemmin ’Kristiina’)

Kasvuvyöhyke I-II. Virolainen lajike. Aikaisemmin lajikkeen nimi oli ’Kristiina’, mutta 2004 nimi muutettiin Arthuriksi kunnianosoituksena virolaiselle kirsikanjalostajalle Arthur Jaamalle. Kirsikka keskikokoinen tai suurehko, tummanpunainen ja makea. Aikais- ja runsassatoinen. Istutettu Peukaloisentien ja Untuvaisentien väliselle kentälle 2017.

  • Prunus avium P. ’Gårdebo
Kasvuvyöhyke I-(II). Ruotsin Smålannista kotoisin oleva lajike. Kestävä ja terve. Ruotsissa laajasti levinnyt suosikkilajike. Hedelmät tummanpunaiset, lähes mustat. Sato elokuun alussa. Hillittykasvuinen. Vaatii  toisen pölyttäjän. Istutettu Tuhkimontie 10:n  päätyyn ja Keijukaistenpolku 6:n pihaan 2016.
  • Prunus avium P. Leningradin musta

Leningradin mustan kukkia

(Leningradskaja tsornaja) Kasvuvyöhyke I-(IV). Venäjällä 30-luvulla kehitetty talvenkestävä lajike. Isokokoinen puu. Marjat syvän tummanpunaiset, lähes mustat. Sato Heinäkuun lopulla. Hyötyy  toisesta pölyyttäjästä. Istutettu kaikkiaan ainakin 6 kpl Roihuvuoreen (mm. Keijukaistenpolku 11 ja Prinssintie 3 pihaan 2016.)

  • Prunus avium P. ’Katlin’

Kasvuvyöhyke I- Suuri ja kiiltävä punainen hedelmä, maku makea. Tulee aikaisin satoikään. Tarvitsee pölyttäjän. Pölyttäjäksi sopii mm. Germersdorf tai Stella. Istutettu Peukaloisentien ja Untuvaisentien väliselle kentälle 2017.

  • Prunus avium P. ’Madissoni Roosa’
Kasvuvyöhyke I-II, Matalahko lajike, Osittain itsepölyttyvä. Kirsikat ovat suuria, pyöreitä ja helakanpunaisia ja niiden hedelmäliha on roosaan vivahtavaa. Kirsikat kypsyvät heinäkuun lopulla. Istutettu 2016 Keijukaistenpolku 12 pihalle.
  • Prunus avium P. ’Margit’

Kasvuvyöhyke I-II. Unkarilainen lajike. Tulee aikaisin satoikään. Kirkkaan punaiset isot hedelmät,  melko voimakaskasvuinen ja terve puu. Istutettu 2016 Satumaanpolku 3:n pihalle.

 

  • Prunus avium P. ’Meelika’

Meelika

Kasvuvyöhyke I-(II). Meelika on virolainen naisen nimi. Virolainen jaloste 1960 luvulta. Kirsikat keskikokoisia tai suurehkoja, makeita, tummanpunaisia. Sato kypsyy jo heinäkuun alkupuolella. Puu tukevakasvuinen, keskikokoinen, aikaissatoinen. Yksi kestävimmistä Suomeen sopivista makeakirsikoista. Tarvitsee pölyttäjän. Istutettu Roihuvuorentie 7- 9 pihaan 2012.

 

  • Prunus avium P. ’Stella
Kasvuvyöhyke I-II(III). Kanadalainen hillittykasvuinen lajike. Tummanpunainen, suuri hedelmä kypsyy heinä-elokuun vaihteessa. Maku makea ja hienoarominen. Itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä muille makeakirsikoille. Aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka. Istutettu  5 kpl Roihuvuoreen mm. 2016 Keijukaistenpolku 11, Prinssintie 3 ja Tuhkimonpolku 10.
  • Prunus avium P. ’Sunburst

Kasvuvyöhyke I-II(III). Tunnettu kanadalainen imeläkirsikka. (Van X Stella) risteymä. Kirsikat suuria tummanpunaisia.  Kivi irtonainen. Puu melko voimakaskasvuinen. Terve. Sato hyvin runsas ja vuosittaissäännöllinen. Alkaa tuottaa satoa jo nuorena. Tuleentuu syksyllä ajoissa, jolloin talvenkesto paranee ja on imeläkirsikaksi hyvä. Suositellaan suojaisille kasvupaikoille. Itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä muille makeakirsikoille.

 

  • Prunus avium P. ’Van’

Vyöhyke Ia. Kanadalainen suurimarjainen lajike. Marjat makeita ja tummia. Ristipölytteinen. Istutettu Peukaloisentien ja Untuvaisentien väliselle kentälle 2017.

 

  • Prunus avium P. ’Viljandin makea’

Kasvuvyöhyke I-II(III). Vanha ja eniten viljelty lajike Virossa. Tunnettu Keski- Virossa jo 1900-luvun alkupuolella.  Marjat keskikokoisia, makeita, punakeltaisia.  Puu voimakaskasvuinen ja suurikokoinen. Mahdollisesti itsepölyttyvä. Istutettu Peukaloisentien ja Untuvaisentien väliselle kentälle 2017.

 

  • Prunus avium P. ’Vytenu Geltonoji’

Kasvuvyöhyke I-(II). Liettualainen jaloste. Keltamarjainen makeakirsikka. Hedelmät ovat maukkaita ja kypsyvät heinäkuussa. Keltainen kirsikka ei kiinnosta rastaslintuja. Tarvitsee pölyttäjän. Istutettu Roihuvuorentie 7- 9 pihaan 2012.